Oletko huomannut, kuinka ihmisillä on tapana luokitella toisiaan erilaisiin ryhmiin? Hiustyyli, pukeutuminen ja ulkoinen olemus antavat meille ensivaikutelman toisesta ihmisestä. Ulkonäön perusteella luokittelemme ihmisen kuulumaan johonkin ryhmään, josta meillä on jokin yleinen käsitys, ennakkoluulo.
Olemme varmaan kaikki kohdanneet tilanteen, jossa ensivaikutelma on kuitenkin pettänyt. Olemme luokitelleet ihmisen kuulumaan johonkin, mihin hän ei tutustumisen jälkeen kuulukaan. Jälkeenpäin tilanne saattaa jopa hävettää.
Jokainen meistä kantaa omia ennakkoluuloja sisällään. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää. Ennakkoluulot voivat olla ajattelulle ja havaitsemiselle jopa hyödyllisiä. Ennakkoluuloja vahvistavat tilanteet ovat arkipäiväisiä ja usein harmittomia, yleistä vitsailua kaveriporukassa. Kun ennakkoluuloja käytetään väärin, ollaan vaikeuksissa. Stereotypiat ovat ennakkoluuloja, jotka ovat jäykistyneet paikalleen niin, ettei ihminen enää näe niiden läpi. Tämä voi ilmetä vaikkapa kärjistyneinä mielipiteinä asiasta, josta tietää vain vähän.
OYY:n tekemän tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskyselyn perusteella yliopistoyhteisössä ennakkoluuloja ja stereotypioita näyttää ilmenevän erityisesti kansainvälisiä opiskelijoita ja heidän kulttuurejaan sekä eri tieteenaloja ja niiden opiskelijoita kohtaan. Teekkarit ovat järkiperäisiä koodarinörttejä (paitsi humalassa), kun taas humanistit ovat päämäärättömästi haahuilevia ja herkkiä maailmanparantajia. Eihän siitä ole haittaa, jos vähän yleistää. Samalla tulee ruokinneeksi stereotypiaa entisestään. Loppujen lopuksi käsityksemme esimerkiksi eri kulttuureista ja niissä elävistä ihmisistä ovat vain stereotypioita, ellemme ole erityisesti kasvattaneet kulttuurista tietoutta etsimällä aktiivisesti tietoa toisista kulttuureista ja niiden ihmisistä.
Nyky-yhteiskunnassamme kannustetaan olemaan erilaisia. Silti ihminen vieroksuu luonnostaan erilaisuutta, muutosta ja tuntematonta. Olemalla erilainen ei välttämättä kuulu mihinkään, ja siksi moni toivoo kuuluvansa johonkin ryhmään erilaisuudestaan huolimatta.
Kun stereotypiat ovat liian vahvoja, ne voivat rikkoa sosiaalisen normin asettamia rajoja. Ei sallita heitä, jotka poikkeavat stereotypiasta. On kuuluttava johonkin muottiin tai on poikkeava. Ei saa olla oma itsensä, jos haluaa kuulua yhteisöön. Suuressa yliopistoyhteisössä jää helposti huomaamatta ne ihmiset, jotka eivät kuulu pienempiin yhteisöihin. Ensin he ovat ulkopuolisia, yksin(äisiä). Lopulta he katoavat, syrjäytyvät.
Mitä jos ensi kerralla, kun kohtaat sinulle ennestään tuntemattoman opiskelijan, heität ennakkoluulosi ja stereotypiasi roskikseen ja tutustut häneen ilman oletuksia? Kiinnitä enemmän huomiota heihin, jotka vaikuttavat erilaisilta ja mieti, mitä voisit heiltä oppia. Mieti ensin hetki ajatuksiasi ja sano ne vasta sitten julki. Kohtaa ihminen hänenä itsenään, älä hänen viiteryhmästään muodostetun ennakkokäsityksen kopiona.
Kolumni on julkaistu 21.10.2015 Oulun ylioppilaslehden numerossa 8/2015.