Mikä fiilis?

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Ensinnäkin haluan lämpimästi kiittää kaikkia äänestäjiäni, jotka uskoivat minuun. Suuri kiitos! <3

Näin vuorokausi vaalien jälkeen päällimmäisenä tunteena on kuitenkin… Pettymys. Äänimääräni on minulle suuri pettymys. Tavoitteenani oli vähintäänkin tuplata edellisten vaalien äänimäärä. Tästä tavoitteesta jäin kauas, vaikka äänimäärä vähän kasvoikin. Pystyn nimeämään monia asioita, jotka olisin voinut tehdä paremmin, jotta äänimääräni olisi ollut korkeampi. Ne laitan itselleni muistiin.

Jo alkuasetelma oli haastava, kuten aiemmin kerroin blogissani. Aikaresurssit ihmisten pariin jalkautumiseen, pitkäjänteinen kampanjatyö ja riittävä tukiverkosto tuovat uskoakseni menestystä kuntavaaleissa. Minulla oli näissä kaikissa suuria puutteita. Harmittaa, että en pystynyt enempään. Harmittaa, että en ehtinyt suunnittelemaan kampanjaa huolella, enkä tekemään kaikkia asioita, mitä olisin voinut tehdä. Riittämättömyyden tunne oli kova koko kampanjan ajan.

Olo on myös ristiriitainen. Loppujen lopuksi tein paljon enemmän kuin mihin etukäteen ajattelin olevan mahdollisuuksia. Se mitä ehdin kampanjatyötä tekemään, oli mahtavaa. Kipinä, joka vajaa 10 vuotta sitten roihahti liekkiin lähtiessäni mukaan nuoriso- ja opiskelijapolitiikkaan, ja joka sittemmin hiljakseen alkoi sammua, syttyi jälleen hillittynä lepattavaksi liekiksi. Mutta se syttyi! Ilman sitä liekkiä en olisi täytellyt vaalikoneita yömyöhään, kirjoitellut blogia tyttären päiväunien aikaan tai raahautunut kuumeisena Rotuaarille kampanjoimaan. Sisulla ja sydämellä tein sen, mihin tällä kertaa pystyin.

Olen aina halunnut vaikuttaa itselleni tärkeisiin asioihin. Siksi lähdin aikoinaan mukaan politiikkaan ja siksi lähdin mukaan näihin vaaleihin. Kuntavaaleissa ei jaeta pelkästään valtuustopaikkoja, vaan kaikkia muitakin kunnallisia luottamustehtäviä. Viimeisimmän valtuustokauden sain toimia Oulun kaupungin tasa-arvotoimikunnan jäsenenä. Olisi ilo ja kunnia saada olla kehittämässä Oulun kaupunkia myös jatkossa, vähintäänkin sitten siellä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön puolella.

Tämä kuukauden kampanjarutistus oli huikea matka. Oli ilo tutustua monipuoliseen Keskustan ehdokasjoukkoon, jonka kanssa oli upea tsemppimeininki loppuun asti. Iso kiitos heille sekä Keskustan vaalitiimille Juhanille ja Mirjalle. On ollut inspiroivaa seurata ystävien ja kavereiden omaa kampanjointia ympäri Suomen ja olen todella iloinen teidän kaikkien omiin valtuustoihinne valituiksi tulleiden puolesta. Ja teitä on paljon!

Olen onnellinen, että vaalit ovat ohi ja voin omistautua taas paljon enemmän tyttäreni kanssa touhuamiseen. Hän on kuitenkin kaikkein tärkein <3

Yhdenvertaisemman Oulun puolesta 

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Minulla on visio Oulusta. Visiossani oululaisilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet elää ja kasvaa Oulussa sekä käyttää palveluita.

Yhdenvertaisessa Oulussa jokaisella on mahdollisuus valita asuinpaikkansa. Arjen lähipalvelut toteutuvat myös heille, jotka eivät asu ydinkeskustassa. Yhdenvertaisuus on sitä, että Oulu rakentaa yhteisöllisiä ja kaikkien saavutettavissa olevia kohtaamispaikkoja. Yhteisöllisyyttä tuetaan myös ostamalla paikallisia tuotteita ja palveluita.

Yhdenvertaisuus on sitä, että jokaisella oululaisella on oikeus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen, laadukkaaseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen taustasta riippumatta. Erityisesti koulutus ja riittävät matalan kynnyksen tukipalvelut, kuten kunnallinen kotiapu, edistävät merkittävästi lasten yhdenvertaisuutta ja ehkäisevät syrjäytymistä.

Yhdenvertaisessa ja yhteisöllisessä Oulussa tuetaan ja kannustetaan kuntalaisia terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Jokaisella kuntalaisella on yhtäläinen oikeus saada apua ja tukea silloin, kun hän sitä tarvitsee.

Yhdenvertaista on tarjota monipuolista ja saavutettavaa sekä osallistavaa ja yhteisöllistä kulttuuritoimintaa, josta jokaiselle löytyy jotakin. Kirjastojen tulee olla maksuttomia edistäen oululaisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja elinikäiseen oppimiseen.

Yhdenvertainen Oulu tekee asioita mahdolliseksi. Käytännössä yhdenvertaisuutta toteutetaan lukuisilla pienillä arjen asioilla, joista päätetään kuntapolitiikassa. Minulle yhdenvertainen Oulu on osallistava, mahdollistava, välittävä ja yhteisöllisyyttä luova. Oululaisilla on myös yhdenvertainen oikeus antaa äänensä kuulua kuntavaaleissa. Vaikuta kanssani yhdenvertaisemman Oulun puolesta!

Kirjoitus on julkaistu Kalevan verkkosivustolla 6.4.2017.

Hyvin toimiva joukkoliikenne on jokaisen oululaisen etu

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen väylien kehittämisellä lisätään asukkaiden yhdenvertaisuutta, vähennetään päästöjä ja kohennetaan oululaisten terveyttä. Oulun joukkoliikenne on viime vuosina kehittynyt huimasti: pari vuotta sitten toteutetut reitti- ja lippu-uudistukset ovat tehneet joukkoliikenteestä saavutettavamman ja houkuttelevamman liikkumismuodon. Tätä kehitystyötä tulee jatkaa edelleen!

Oulun kaupunki tukee joukkoliikennettä suhteellisesti vähemmän kuin muut suomalaiset suuremmat kaupungit. Kaupungin tulee käyttää kaikki joukkoliikenteestä saatu voitto joukkoliikenteen kehittämiseen järkevimmällä tavalla. Joukkoliikennettä tulee kehittää ruuhka-aikojen vuoroja sekä yö- ja viikonloppuvuoroja lisäämällä. Reittikartan ongelmana on tällä hetkellä poikittaisliikenteen puute. Myös vuonna 2019 toteutuva kahden korkeakoulukampuksen malli lisää painetta joukkoliikenteen kehittämiseen Kontinkankaan, Keskustan ja Linnanmaan välille.

Eheä kaupunkirakenne helpottaa joukkoliikenteen järjestämistä ja lisää palveluiden saavutettavuutta. Onnistunutta kaupunkisuunnittelua on myös se, että kaikki asuinalueet ja palvelut ovat saavutettavissa julkisilla liikennevälineillä. Mitä saavutettavampaa joukkoliikenne on, sitä vähemmän on tarvetta yksityisautoiluun, ja kun joukkoliikenne on kaikkien saavutettavissa, se lisää myös käyttöä. Niin joukkoliikenteen kuin kevyen liikenteen väylien tulee olla sujuvasti käytettävissä myös lastenvaunujen kanssa sekä pyörätuolilla kulkeville. Esimerkiksi jyrkkiä katukivetyksen reunoja on purettava.

Oululla on pyöräilykaupunkina hyvä maine, vaikka Oulun keskustan läpi onkin haasteellista löytää sujuvaa pyöräilyreittiä. Kehitettävää on myös opasteissa sekä pyöräteiden kunnossa erityisesti talviaikaan. Suosituimmat kevyen liikenteen väylät tulee aurata lumesta ensisijaisesti. Pyöräilyä voidaan kehittää myös rakentamalla turvallisia pyöräparkkeja sekä erillisiä pyöräilykaistoja. Kaupunkipyörät mahdollistavat myös turisteilta kaupunkiin tutustumisen kätevästi.

Palvelujen saavutettavuus joukkoliikennettä käyttämällä lisää oululaisten yhdenvertaisuutta. Joukkoliikenne, pyöräily ja kävely ovat paitsi yksityisautoilua ympäristöystävällisempiä tapoja liikkua, myös liikkumisen kautta kaupungin ennalta ehkäisevää terveystyötä, mihin kannattaa panostaa jatkossakin.

P.S. Allekirjoitin Oulun polkupyöräilijöiden kuntavaaliteesit, sillä haluan kehittää Oulua entistä paremmaksi pyöräilykaupungiksi.

Pidetään Oulu houkuttelevana lasten, nuorten ja opiskelijoiden kaupunkina

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Oulu on keski-iältään Suomen ja koko Euroopan nuorin kaupunki. Oulussa on 68 000 alle 25-vuotiasta asukasta ja yli 25 000 korkeakouluopiskelijaa. Nuori ja osaava väestö tarjoavat Oululle valtavasti potentiaalia, mitä on hyödynnettävä kaupunki- ja aluekehityksessä paremmin.

Taloustutkimuksen teettämässä korkeakoulujen imagotutkimuksessa Oulun yliopisto jää tunnettuudessa reippaasti alle korkeakoulujen keskiarvon. Tunnettuutta ja houkuttelevuutta tulee teroittaa sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti yhteistyössä kaupungin kanssa. Lisäksi Oulun nykyinen vetovoima ei riitä kiinnittämään vastavalmistuneita Ouluun, ja työpaikkakin löytyy helpommin muualta Suomesta.

Turvataksemme Oulun vetovoimaisuuden ja osaamisen tulee laadukkaan korkeakoulutuksen lisäksi katsoa koko koulutuspolkua kokonaisuutena. Varhaiskasvatuksen sekä perusasteen ja toisen asteen koulutuksen on säilyttävä yhdenvertaisena ja laadukkaana. Nuorten ja opiskelijoiden harjoittelu- ja kesätyöpaikkoja on lisättävä sekä niistä on tiedotettava avoimesti ja yhdenvertaisesti.

Lasten, nuorten ja opiskelijoiden kaupungissa tulee panostaa myös monipuolisiin harrastusmahdollisuuksiin sekä elävään kaupunkikulttuuriin. Mielenterveys- ja tukipalveluiden saatavuus on turvattava ja resursseja on lisättävä ennalta ehkäisevään työhön. Sujuva joukkoliikenne ja hyvä kevyen liikenteen verkosto kannustavat liikkumaan terveyttä edistävästi ja ympäristöystävällisesti. Asuminen Oulussa on edullista, ja siitä on järkevällä kaavoituspolitiikalla pidettävä kiinni jatkossakin.

Kaupungin, korkeakoulujen, järjestöjen ja yritysten tulee tehdä tiiviimpää yhteistyötä, jotta Oulu lunastaa paikkansa houkuttelevana lasten, nuorten ja opiskelijoiden kaupunkina. Oulun on hyödynnettävä vahvuuksiaan: nuorta väestöä ja laadukasta koulutusta. Kuntapäättäjien sekä lasten, nuorten ja opiskelijoiden kanssa toimivien on kuultava heitä päätöksenteossa ja niiden valmistelussa. Lunastetaan siis Oulun kaupungin strategiset arvot: toimitaan reilulla meiningillä tulevat sukupolvet huomioiden ja heidät toimintaan mukaan osallistaen. Otetaan rohkeasti katse tulevaisuuteen!

Henna Määttä (vihr.)
Hennamari Toiviainen (kesk.)

Perhevapaauudistuksen tarjottava joustavuutta ja vaihtoehtoja

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Yksi tämän hetken kuumia yhteiskunnallisia kysymyksiä on keskustelu perhevapaiden uudistamisesta sekä lasten koti- ja päivähoidosta. Asia herättää paljon tunteita, koska se sisältää arvovalintoja. Ihmiset myös tarkastelevat asiaa eri näkökulmista. Yksi kannattaa laadukasta varhaiskasvatusta pienestä pitäen, toisen mielestä lapsen paras paikka on olla pitkään kotihoidossa. Kolmas pauhaa sukupuolten tasa-arvosta perheessä ja neljäs on huolissaan naisten asemasta työmarkkinoilla ja matalasta työllisyysasteesta. Poliitikkojen on löydettävä tasapaino näiden väliltä, eikä tehtävä ole helppo.

Minäkin olen huolissani siitä, että äitien pitkät kotiäitivuodet heikentävät naisten työmarkkinasemaa vaikuttamalla urakehitykseen, palkkaan ja eläkkeeseen.  Naisten matala työllisyysaste puolestaan huonontaa hyvinvointivaltion toimivuutta. Yhteiskunnallinen perspektiivi on tärkeä pitää mielessä. Perheiden hyvinvointia tai äitien motivaatiota työntekoon ei kuitenkaan lisää se, että perheet pakotetaan ylhäältä päin toimimaan jollain tietyllä tavalla.

Perhevapaiden uudistamista tulisi ennen kaikkea tarkastella lapsen näkökulmasta. Uskon, että lasten parhaaksi on, että isät olisivat enemmän läsnä pienten lasten arjessa. Jo pelkkä lapsentahtinen imetys velvoittaa äidin viettämään tiiviisti aikaa vauvansa kanssa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) suosittaa vauvan täysimetystä 4-6 kuukauden ja osittaisimetystä 1 vuoden ikään asti, jolloin maito on lapsen pääasiallinen ravinto 1 vuoden ikään asti. Imetyksen sääntelyn tai lopettamisen tulee tapahtua lapsen ja äidin omista tarpeista käsin, ei työmarkkinoiden ja perhevapaajärjestelmien ehdoilla.

Kotihoidon tuen määrä tai päivähoitomaksun suuruus ei saisi olla peruste jäädä tai olla jäämättä kotiin hoitamaan lapsia. Pikemminkin pitäisi tarkastella koko sosiaaliturvamallia ja pyrkiä poistamaan kannustinloukkuja. Perusteen pitää tulla perheen omasta tilanteesta ja tahdosta, siitä minkä vanhemmat kokevat lapsen parhaaksi heidän perheessään.

Lapsella on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, mutta oikeus myös ainutlaatuiseen aikaan viettää ensimmäiset elinvuodet tiiviisti perheensä parissa. Vanhemmat usein toivovatkin, että nämä näkökulmat pystyttäisiin yhdistämään joustavasti. Perhevapaajärjestelmän näkökulmasta vastaus tähän toiveeseen nykyisellään on joustava hoitoraha, joka on kuitenkin todella alikäytetty (5,3 % kotihoidontukimenoista).

Joustoja tarvitaankin ennen kaikkea työmarkkinoille, jotta pienten lasten vanhemmilla on tosiasiallinen mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä ruuhkavuosina ja olla osittain hoitovapaalla. Valitettavan usein osittaisella hoitovapaalla oleminen tarkoittaa sitä, että työtehtävät eivät muutu täysiaikaisesta työnteosta, mutta työhön käytetty aika ja palkka on pienempi. Riittämättömyyden tunne sekä töissä että kotona ei kannusta työntekoon eikä lisää perheiden hyvinvointia.

Perhevapaajärjestelmän tulee antaa molemmille vanhemmille enemmän  mahdollisuuksia lapsen hoitoon sekä tukea paremmin pienen lapsen osa-aikaista kotihoitoa ja osa-aikaista varhaiskasvatusta. Kotihoidontuen joustavuus ja porrastaminen kannustaisivat vanhempia palaamaan työelämään edes osa-aikaisesti, mutta mahdollistaisi myös lasten kotihoidon. Minun mielestä paras perhevapaamalli on sellainen, jossa perheillä on mahdollisuus valita heille sopivin tapa ja malli joustaa perheen nopeastikin muuttuvan elämäntilanteen mukaan.

Tuetaan paikallisia tuotteita ja yrittäjiä

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Lapset ja nuoret päiväkodeissa ja kouluissa sekä vanhukset palvelukeskuksissa ja vanhainkodeissa ansaitsevat lähellä tuotettua suomalaista puhdasta ruokaa. Onkin tärkeää lisätä kotimaisten lähi- ja luomutuotteiden käyttöä julkisissa hankinnoissa.

Eduskunnan lähetekeskusteluun vastikään tuodun ruokaselonteon mukaan hankintalaki mahdollistaa esim. ruuan tuoreuden ja turvallisuuden korostamisen, mikä edesauttaa juuri kotimaisten elintarvikkeiden käyttöä. Leipomotuotteet voidaan toimittaa pakkaamattomina sekä perunat pestyinä ja kuorittuina. Marjat voi edellyttää olevan syötävissä ilman keittämistä.

Oulun kaupungin on hankinnoissaan tuettava enemmän paikallisia yrityksiä,  tuotteita ja palveluja. Hinnan lisäksi hankintojen kokonaisarviointiin tulee ottaa mukaan aluetalous-, ympäristö- ja työllisyysvaikutukset sekä laatu. Siksi Oulun hankintapoliittiseen ohjelmaan tulee saada kirjaus kotimaisten ja vastuullisesti tuotettujen elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden sekä palvelujen hankinnasta. Hankintamääritykset tulee olla sellaiset, että paikalliset tuottajat kykenevät kilpailemaan niistä tasavertaisesti.

Ostamalla paikallista lähiruokaa, käsityötuotteita, asiantuntijapalveluja yms. tuemme paikallisia yrittäjiä ja lähialueen työllisyyttä. Oulu voi niin hyvin, kuin sen asukkaat ja yritykset voivat. Ilman yrityksiä ei ole työtä, palvelutarjontaa eikä verotuloja. Aluetalous-, ympäristö- ja työllisyysvaikutukset huomioimalla voidaan edistää myös pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorisotyöttömyyden vähentämistä sekä yritystoiminnan monipuolistumista.

Vastuu paikallisten tuotteiden ja palvelujen ostamisesta on myös kuntalaisilla. Reko-lähiruokaringin avulla kuntalainenkin voi ostaa ruokaa suoraan paikalliselta tuottajalta. Ostamalla paikallisilta pienyrittäjiltä tuotteita ja palveluita vahvistamme yhteisöllisyyttä ja näiden yritysten kannattavuutta. Viemällä ulkopaikkakuntalaisille tuliaiseksi paikallisia tuotteita tuomme Oulua ja oululaisuutta näkyväksi. Vastuu on meistä jokaisella!

P.S. Allekirjoitin sekä vastuullisuusmerkkien – Joutsenmerkki, EU-ympäristömerkki, Reilu kauppa ja Luomu – että Finnwatchin sitoumuksen ja sitoudun kuntapäättäjänä edistämään vastuullisten ja kestävien tuotteiden hankintaa.

Oulun tehtävä suunnitelmallista terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyötä vauvasta vaariin

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Terveys- ja hyvinvointiala on voimakkaassa muutoksessa, kun painopiste siirtyy entistä enemmän sairauksien hoidosta ennaltaehkäisevien palveluratkaisujen kehittämiseen. Vaikka sosiaali- ja terveydenhuolto siirtyy sote-uudistuksen myötä maakunnan vastuulle, kunnalle jää olennainen vastuu kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen tarkoittaa varhaista ja matalan kynnyksen tukea sekä ongelmien ennaltaehkäisyä.

Teknologinen kehitys on mahdollistanut kuntalaisten omaehtoisen terveyden seurannan ja sähköisiä itsehoitopalveluita tulee koko ajan lisää. Pelkkä kuntalaisten omaehtoinen terveydenedistäminen ei kuitenkaan riitä. Oulun tulee aktiivisesti tukea kuntalaisten terveydenedistämistä arjessaan.

Liikunta on luonnollisesti keskeisellä sijalla terveydenedistämisessä, onhan liikunnalla merkitystä useiden sairauksien ja oireiden ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa. Terveydenedistämistyötä voidaan tehdä matalan kynnyksen lähiliikuntamahdollisuuksia kehittämällä esimerkiksi moderneja urheilupuistoja rakentamalla. Luonnossa liikkuminen kohentaa tutkitusti paitsi fyysistä terveyttä, ennen kaikkea myös psyykkistä hyvinvointia. Siksi luonnonmukaisia metsiä ja viihtyisiä puistoalueita tulee sijaita myös lähellä Oulun keskustaa sekä muita asutuskeskittymiä. Terveydenedistämistyötä voidaan tehdä myös joukkoliikennettä ja kevyen liikenteen väyliä kehittämällä. Hyvin opastetut ja kunnostetut kevyen liikenteen väylät kannustavat kävelyyn ja pyöräilyyn läpi vuoden.

Myös hyvä ravitsemus edistää sekä terveyttä että hyvinvointia. Ruokaan liittyy myös yhteisöllisyys sekä kulttuuri- ja tapakasvatusta. Terveellinen ruoka kohentaa elämänlaatua ja parantaa arjen hallintaa. Oulun tulee hankinnoissaan suosia kotimaisia ja paikallisia raaka-aineita. Kouluruokailun tulee tutustuttaa lapsia myös terveellisiin ja monipuolisiin kasvisruokavaihtoehtoihin.

Kulttuuritarjonta ja erilaiset tapahtumat edistävät puolestaan psyykkistä terveyttä ja hyvinvointia sekä lisäävät osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Kulttuuritarjonnan tulee olla monipuolista ja saavutettavaa. Kirjastojen tulee olla avoimia ja maksuttomia kuntalaisille sekä edistää kuntalaisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja elinikäiseen oppimiseen.

Fyysisen ja psyykkisen terveyden edistäminen on tärkeää, sillä runsas sairastavuus ja työkyvyttömyys tuottavat Oululle ja oululaisille ylimääräisiä kustannuksia, jotka ovat paljon suuremmat kuin mitä ennalta ehkäisevään terveydenedistämiseen kuluu. Käytännössä terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyötä toteutetaan lukuisilla pienillä arjen asioilla, joista päätetään kuntapolitiikassa. Kannustamalla liikkumaan, luontokokemuksilla, hyvällä ravitsemuksella ja kulttuurielämyksillä Oulu voi ohjata kuntalaisia kohentamaan hyvinvointiaan, jos tahtotilaa vain on. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tulee olla Oulun päätöksenteon keskiössä.

P.S. Olen viiden tähden terveysehdokas sekä ehkäisevän työn ehdokas. Lue millaisiin terveyttä edistäviin ja päihdehaittojen ennaltaehkäiseviin toimiin olen sitoutunut.

Tasa-arvo ei ole valmis

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Hyvää tasa-arvonpäivää!

Kansainvälisenä naisten päivänä Suomen hallitus kertoi ensimmäisenä maana maailmassa perustavansa kansainvälisen tasa-arvopalkinnon. Hurraa! Suomi näyttää loistavaa esimerkkiä valtiona, jossa kansainvälisesti vertaillen tasa-arvo on… No, jollain tasolla. Maamme naisilla on äänioikeus, naiset voivat omistaa asioita ja naisilla on mahdollisuus käydä töissä. Välillä tuntuu uskomattomalta havaita, että maailmalla tosiaan on valtioita, joissa naisilla ei ole näitä oikeuksia, vaan naisen asema on edelleen räikeästi ihmisarvoa loukkaava.

Totuus on, että Suomessakaan naiset ja miehet eivät kuitenkaan ole samalla viivalla. Tasa-arvon puolesta on paljon tehtävää ja perinteiset sukupuoliroolit ovat juurtuneet syvälle. Monet epätasa-arvoiset tilanteet ovat varsin arkisia asioita, joita ei tule huomanneeksi esimerkiksi siksi, että on niin tottunut niihin tai ei halua pahoittaa omaa mieltänsä.

Koulutuksen ja työelämän suhteen Suomi on maailman neljänneksi segregoitunein valtio. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa naiset hakeutuvat koulutukseen vahvasti naisvaltaisille aloille ja miehet miesvaltaisille aloille. Tämä näkyy luonnollisesti myös työelämässä. Myös raha liikkuu sinne missä on miehiä: talouteen, tekniikkaan ja teknologiaan. Naisvaltaisilta aloilta koulutuksesta sekä sosiaali- ja terveydenhuollosta leikataan koko ajan. Ei ole ihme, että naisilla on miehiä heikompi tulotaso läpi elämän. Sen lisäksi naisten toistuvasti esimerkiksi työelämässä ja politiikassa kohtaamia ilmiöitä ovat tytöttely ja huomiotta jättäminen. Voisi myös olettaa, että Suomessa naiset voivat kävellä kadulla vapaasti. Vai voivatko? Fyysisen koskemattomuuden häirintää tapahtuu poikkeuksetta kaupungin yöelämässä.

Mitä syvemmälle tasa-arvon syövereihin uppoutuu, sitä enemmän näkee asioita, joissa on parantamisen varaa. Jos ei tiedä, mitä on tasa-arvo, ei voi tiedostaa ja tunnistaa, että tasa-arvossa on jotain pielessä. Pahinta onkin tasa-arvo-ongelmille nauraminen ja niiden vähättely. Kyse on arjesta ja koko elämästä. Ja kyllä, varmasti myös miehet kohtaavat tasa-arvo-ongelmia. Todellinen tasa-arvo parantaakin niin naisten kuin miesten hyvinvointia. Niin kauan kuin joku tulee kertomaan, että tasa-arvo-ongelmia ei ole, niin kauan tasa-arvo tarvitsee puolestapuhujia. Tasa-arvo ei ole valmis!

P.S. Tänään alkoi valtakunnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiantuntijakoulutus osana Tasa-arvoa aluekehitykseen (TASOVA) -projektia. Minulla on kunnia olla yksi koulutettavista ja odotan innolla pääseväni kehittämään Pohjois-Pohjanmaata tasa-arvoisemmaksi ja yhdenvertaisemmaksi maakunnaksi.

Laadukasta varhaiskasvatusta ja matalan kynnyksen tukipalveluita lapsiperheille 

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Jokaisella lapsella tulee olla oikeus laadukkaaseen, lapsen kasvua ja kehittymistä sekä hyvinvointia ja oppimista tukevaan varhaiskasvatukseen. Jotta varhaiskasvatus säilyy laadukkaana, päiväkotien ryhmäkoot eivät saa kasvaa. Tällä hetkellä päivähoito on maksutonta niille perheille, joilla on matalat kuukausitulot. Mielestäni voitaisiin asteittain siirtyä malliin, jossa tietty tuntimäärä varhaiskasvatusta olisi maksutonta kaikille lapsille, ja kiinteän tuntimäärän ylityksestä maksettaisiin päivähoitomaksua käytön mukaan. Näin varhaiskasvatus rinnastuisi maksuttomaan perusopetukseen.

Oulun kaupunki on rajannut lasten oikeutta subjektiiviseen päivähoitoon, jos vähintään toinen vanhemmista on kotona. Rajaus koskee vanhempia esim. tilanteissa, joissa vanhempi on perhevapaalla, työttömänä, epäsäännöllisessä tai osa-aikaisessa työssä tai perhe tarvitsee erityistä tukea. Subjektiivisessa päivähoito-oikeudessa on kuitenkin kyse lapsen, ei vanhemman, oikeudesta kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen. Käytännössä subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoittamalla lasten yhdenvertaisuus ei toteudu. Rajaus hankaloittaa vaihtelevassa tai haastavassa elämäntilanteessa olevien lasten ja perheiden arkea sekä vaarantaa pienille lapsille tärkeät pysyvät hoito- ja kasvatussuhteet. Se ei ole kenenkään lapsen etu. Siksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen tulee mielestäni perua.

Oulun kaupunki tarjoaa perheille monenlaista ja monentasoista tukea niin lasten kasvatukseen kuin arjen hallintaan. Lapsiperheille tarkoitettua kunnallista kotiapua tulee saada matalilla kriteereillä ilman pelkoa lastensuojeluasiakkuudesta. Liian korkea hinta ei saa olla este olla ottamatta apua vastaan. Oppimisen tukipalveluihin tulee kiinnittää enemmän huomiota. Kouluissa tulee olla riittävät kouluterveydenhuollon resurssit sekä tarpeellinen määrä opinto-ohjaajia ja koulupsykologeja ja -kuraattoreita. Laadukas varhaiskasvatus sekä riittävät, matalan kynnyksen tukipalvelut edistävät merkittävästi lasten yhdenvertaisuutta sekä ehkäisevät syrjäytymistä.

P.S. Allekirjoitin myös Lasten ja nuorten valtuutetun huoneentaulun sitoutuen edistämään lasten ja nuorten hyvinvointia ja osallisuutta Oulussa.

Miksi lähdin ehdokkaaksi?

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Olen ehdolla! Siis Oulun kaupunginvaltuustoon kevään 2017 kuntavaaleissa. Mietin päätöstäni pitkään. Ehdin kieltäytyäkin pyynnöistä pari kertaa, sillä pienen tytön äitinä talonrakennuskaaoksen keskellä koin, ettei minulla tässä elämäntilanteessa ole riittävästi resursseja lähteä tekemään näyttävää kuntavaalikampanjaa. Halu vaikuttaa ei ole kuitenkaan mihinkään kadonnut!

En varmasti ole ainoa ruuhkavuosia elävä kolmikymppinen äiti, joka kokee näin. Uskaltaisin jopa väittää, että olemme pieni vähemmistö kuntavaaliehdokkaiden joukossa. Mutta emmekö me ole juuri niitä, joiden tulisi myös saada mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaiseen Ouluun lapsemme kasvavat? Paitsi, että kaupunginvaltuutetut ja muut kaupunkien luottamushenkilöt rakentavat tulevaisuuden kaupunkia, he tekevät myös lastemme arkielämää koskevia päätöksiä. Onko kaikilla lapsilla oikeus subjektiivinen päivähoitoon? Millaiset ovat ryhmäkoot kaupungin päiväkodeissa? Tukeeko kaupunki pienten lasten kotihoitoa? Ovatko puistot leikkimistä tukevia ja urheilupaikat liikkumaan kannustavia? Missä lapsemme käyvät koulua? Kuinka kaupunki tukee lastemme kasvua sivistyneiksi oululaisiksi?

Siksi minä lähdin ehdokkaaksi. Haluan saada mahdollisuuden vaikuttaa siihen, millaista lapseni arki on ja millaisessa kaupungissa tyttäreni kasvaa. Minulle se kaupunki on osallistava, mahdollistava, välittävä ja yhteisöllisyyttä luova. Kaupunki, jossa oululaisilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet elää ja kasvaa sekä käyttää kaupungin palveluita. Haluan vaikuttaa yhdenvertaisemman Oulun puolesta!

Tunnista ja tunnusta stereotypiasi

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Oletko huomannut, kuinka ihmisillä on tapana luokitella toisiaan erilaisiin ryhmiin? Hiustyyli, pukeutuminen ja ulkoinen olemus antavat meille ensivaikutelman toisesta ihmisestä. Ulkonäön perusteella luokittelemme ihmisen kuulumaan johonkin ryhmään, josta meillä on jokin yleinen käsitys, ennakkoluulo.

Olemme varmaan kaikki kohdanneet tilanteen, jossa ensivaikutelma on kuitenkin pettänyt. Olemme luokitelleet ihmisen kuulumaan johonkin, mihin hän ei tutustumisen jälkeen kuulukaan. Jälkeenpäin tilanne saattaa jopa hävettää.

Jokainen meistä kantaa omia ennakkoluuloja sisällään. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää. Ennakkoluulot voivat olla ajattelulle ja havaitsemiselle jopa hyödyllisiä. Ennakkoluuloja vahvistavat tilanteet ovat arkipäiväisiä ja usein harmittomia, yleistä vitsailua kaveriporukassa. Kun ennakkoluuloja käytetään väärin, ollaan vaikeuksissa. Stereotypiat ovat ennakkoluuloja, jotka ovat jäykistyneet paikalleen niin, ettei ihminen enää näe niiden läpi. Tämä voi ilmetä vaikkapa kärjistyneinä mielipiteinä asiasta, josta tietää vain vähän.

OYY:n tekemän tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskyselyn perusteella yliopistoyhteisössä ennakkoluuloja ja stereotypioita näyttää ilmenevän erityisesti kansainvälisiä opiskelijoita ja heidän kulttuurejaan sekä eri tieteenaloja ja niiden opiskelijoita kohtaan. Teekkarit ovat järkiperäisiä koodarinörttejä (paitsi humalassa), kun taas humanistit ovat päämäärättömästi haahuilevia ja herkkiä maailmanparantajia. Eihän siitä ole haittaa, jos vähän yleistää. Samalla tulee ruokinneeksi stereotypiaa entisestään. Loppujen lopuksi käsityksemme esimerkiksi eri kulttuureista ja niissä elävistä ihmisistä ovat vain stereotypioita, ellemme ole erityisesti kasvattaneet kulttuurista tietoutta etsimällä aktiivisesti tietoa toisista kulttuureista ja niiden ihmisistä.

Nyky-yhteiskunnassamme kannustetaan olemaan erilaisia. Silti ihminen vieroksuu luonnostaan erilaisuutta, muutosta ja tuntematonta. Olemalla erilainen ei välttämättä kuulu mihinkään, ja siksi moni toivoo kuuluvansa johonkin ryhmään erilaisuudestaan huolimatta.

Kun stereotypiat ovat liian vahvoja, ne voivat rikkoa sosiaalisen normin asettamia rajoja. Ei sallita heitä, jotka poikkeavat stereotypiasta. On kuuluttava johonkin muottiin tai on poikkeava. Ei saa olla oma itsensä, jos haluaa kuulua yhteisöön. Suuressa yliopistoyhteisössä jää helposti huomaamatta ne ihmiset, jotka eivät kuulu pienempiin yhteisöihin. Ensin he ovat ulkopuolisia, yksin(äisiä). Lopulta he katoavat, syrjäytyvät.

Mitä jos ensi kerralla, kun kohtaat sinulle ennestään tuntemattoman opiskelijan, heität ennakkoluulosi ja stereotypiasi roskikseen ja tutustut häneen ilman oletuksia? Kiinnitä enemmän huomiota heihin, jotka vaikuttavat erilaisilta ja mieti, mitä voisit heiltä oppia. Mieti ensin hetki ajatuksiasi ja sano ne vasta sitten julki. Kohtaa ihminen hänenä itsenään, älä hänen viiteryhmästään muodostetun ennakkokäsityksen kopiona.

Kolumni on julkaistu 21.10.2015 Oulun ylioppilaslehden numerossa 8/2015.

Vain riitttävä toimeentulo kannustaa opiskeluun

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Niin nykyisten kuin entisten kansanedustajien suusta on viime vuosien aikana kuultu, kuinka opintotukikuukausien määrää tulee rajata. Tämä lukee myös tuoreimmassa hallitusohjelmassa. Ajatuksena on tehdä opintotuesta kannustavampi ja saada korkeakouluopiskelijat nopeammin työelämään lyhentämällä opintotukiaikaa. Näin onkin toimittu: viimeksi viime syksynä, sitä ennen vuonna 2011. Opintotuen käyttöaste kuitenkin laskee koko ajan.

Mielestäni opintotuesta tulee kannustavampi, kun se antaa mahdollisuuden täysipäiväiseen opiskeluun. Tämä tarkoittaa riittävää toimeentuloa. Tuoreimman OKM:n opiskelijatutkimuksenkin mukaan 61 % opiskelijoista kokee vaikeuksia saada rahat riittämään. Suurin syy sille, ettei opinnot valmistu määräajassa, on toimeentulon haasteet.

Nyt uusi opiskelija saa opintorahaa bruttona 330,32 € ja asumislisää korkeintaan 201,60 € kuussa. Kelan mukaan keskimääräiset asumismenot asumislisän saajilla vuonna 2014 olivat 365 € ja asumislisä kattoi keskimäärin vain 54 % asumismenoista. Ilman lainaa rahaa jää käytettäväksi muihin elinkustannuksiin noin 150 € kuussa.

Lisäksi opintotuki voidaan lakkauttaa tai periä takaisin, jos opiskelija ei ole suorittanut tarpeeksi opintoja tai hänellä on liikaa muita tuloja. Opintotuki on siis vastikkeellista sosiaaliturvaa. Tämä idea kuitenkin romuttui, kun opintotukiasiat siirrettiin STM:stä OKM:n alaisuuteen. Siitä lähtien opintotukea on käytetty yksinomaan koulutuspoliittisten tavoitteiden eteenpäinviemiseen. Opintotukea heikentämällä on tavoiteltu opiskelijoiden nopeampaa valmistumista ja siten työurien pidentämistä alkupäästä.

Jos opiskelijan sosiaaliturvaa heikennetään edelleen, joutuu opiskelija entistä enemmän etsimään muita toimeentulon lähteitä. Tutkimusten mukaan opiskelijat suosivat tässä työntekoa, eivät riskialtista lainanottoa. Näin opiskelijan sosiaaliturvan heikentäminen todennäköisimmin pidentää opiskeluaikaa ja siten lyhentää työuraa alkupäästä. Eihän sen nyt näin pitänyt mennä?

Opintotuen lainaosuuden edelleenlisäämistä on myös väläytelty. Miksi opiskelijat ovat maamme ainoa väestöryhmä, jonka täytyy ottaa lainaa kattaakseen välttämättömät elinkustannuksensa?

Opintotuki on kannustava vain kun se mahdollistaa keskittymisen täysipäiväiseen opiskeluun. Eikö opiskelijan toimeentulolla leikittely siis saisi jo loppua?

Tämä on lyhennetty mielipidekirjoitukseni edellisestä blogipostauksesta. Kirjoitus on julkaistu mm. Kalevassa 29.5.2015.

Opintotukikuukausien rajauksesta

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Entinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen laukoi pari kuukautta sitten Lännen medialle, että opintotuesta voisi tehdä kannustavamman lyhentämällä opintotukiaikaa. “En kuitenkaan osaa sanoa tarkkaa määrää, mutta kokeiltaisiin nyt aluksi jollakin luvulla. Siinä voisi olla alakohtaistakin vaihtelua,” Viinanen totesi. Anteeksi mitä?

“Tehdä kannustavamman lyhentämällä opintotukiaikaa”. Minun mielestäni opintotuesta tulee kannustavampi, kun se antaa mahdollisuuden täysipäiväiseen opiskeluun. Tämä tarkoittaa riittävää toimeentuloa. “Kokeiltaisiin nyt aluksi jollakin luvulla”. Ei sitä tarvitse (enää) kokeilla. Opintotukiaikaa on lyhennetty viimeksi viime syksynä, sitä ennen vuonna 2011. Opintotuen käyttöaste sen sijaan laskee koko ajan.

“Opintotukikuukausien määrää rajataan” lukee strategisen hallitusohjelman liitteissä sivulla 23. Ei entisillä eikä nykyisillä poliitikoilla taida olla käsitystä siitä, mikä nykyinen opintotukeen oikeuttava aika on, kuinka paljon työtä vaaditaan opintojen suorittamiseen opintotuen puitteissa ja kuinka opintotuki voisi olla kannustava.

Tällä hetkellä kanditutkinnon (180 op) suorittamisen tavoiteaika on 3 vuotta ja maisteritutkinnon (120 op) 2 vuotta. Uusilla opiskelijoilla on nyt käytettävissään yhteensä 50 opintotukikuukautta, joista max. 32 kuukautta voi käyttää kandiksi ja max. 23 kuukautta maisteriksi valmistumiseen.

Saavuttaakseen tavoiteajan opiskelijan tulee suorittaa 60 opintopistettä vuodessa, mikä vastaa noin 1600 opiskelutuntia. Kela myöntää opintotukea normaalisti 9 kuukaudelle vuodessa. Eli 180 tuntia opiskelua kuukaudessa ja 45 tuntia viikossa, myös jouluna ja pääsiäisenä. Oulun yliopistolla on vuodessa 30 opetusviikkoa, mikä vastaa 7,5 kuukautta opetusta. Suorittaakseen 60 op opetusviikkojen puitteissa, opiskelijan tulee opiskella peräti 54 tuntia viikossa: joko 11 tuntia 5 päivänä tai 8 tuntia 7 päivänä viikossa, ilman taukoja. Tässä ollaan siis vasta normaalissa, tavoiteltavassa kuormittavuudessa. Entä jos jonain päivänä niiden 5 vuoden aikana et vain jaksa opiskella noin paljoa? Entä jos jonain viikkona sairastut ihan vain kausiflunssaan? Kuormitus kasvaa entisestään. Opintotuesta puuttuu joustovara.

Entä sitten se raha? OKM:n opiskelijatutkimuksen (2014) mukaan 61 % opiskelijoista kokee vaikeuksia saada rahat riittämään ja suurin syy sille, miksi opinnot eivät valmistu määräajassa on toimeentulon haasteet. Tällä hetkellä uusi opiskelija saa opintorahaa bruttona 330,32 € ja asumislisää max. 201,60 € kuussa. Kelan mukaan keskimääräiset asumismenot asumislisän saajilla vuonna 2014 olivat 365 € ja asumislisä kattoi keskimäärin 54 % asumismenoista. Myös opintorahaa täytyy siis käyttää vuokranmaksuun. Lisäksi luottokelpoinen opiskelija voi saada opintolainaa 400 € kuukaudessa. Jotkut ovat vielä sitä mieltä, että opintotuki on palkkaa. Tällöin opiskelijan tuntipalkka vaadittaviin opintopisteisiin ja käytettävään aikaan suhteutettuna olisi 2,35 € ilman lainaa ja 4,25 € lainan kanssa. Ei kuulosta kohtuulliselta.

Lisäksi opintotuki voidaan lakkauttaa tai sitä voidaan periä takaisin, jos opiskelija ei ole suorittanut tarpeeksi opintoja tai hänellä on liikaa muita tuloja. Opintotuki on siis vastikkeellista sosiaaliturvaa. Opintotuen idea kuitenkin romuttui täysin, kun opintotukiasiat siirrettiin joitakin vuosia sitten STM:stä OKM:n alaisuuteen. Tästä lähtien opintotukea, opiskelijan sosiaaliturvaa, on käytetty yksinomaan koulustuspoliittisten tavoitteiden eteenpäinviemiseen. Opintotukea heikentämällä on tavoiteltu opiskelijoiden nopeampaa valmistumista ja siten työurien pidentämistä alkupäästä. Saat vähemmän rahaa = valmistut nopeammin. Tosielämässä yhtälö vain ei ole läheskään näin yksinkertainen.

Jos opiskelijan sosiaaliturvaa pienennetään edelleen, joutuu opiskelija entistä enemmän etsimään muita toimeentulon lähteitä. Tutkimusten mukaan opiskelijat suosivat tässä työntekoa, eivät riskialtista lainanottoa. Kaikki se ylimääräinen aika ja vaiva on pois opintojen suorittamisesta. Näin opiskelijan sosiaaliturvan heikentäminen pidentää väistämättä opiskeluaikaa ja siten lyhentää työuria alkupäästä. Eihän sen nyt näin pitänyt mennä?

Ja vielä se viimeinen pointti: miksi opiskelijat ovat maamme ainoa väestöryhmä, jonka täytyy ottaa lainaa kattaakseen välttämättömimmät elinkustannuksensa? He opiskelevat eli tekevät töitä 45 t/viikossa ilman lomia ja saavat ”palkaksi” 900 €/kk, josta melkein puolet on lainaa, joka täytyy maksaa valmistumisen jälkeen takaisin.

Eikö opiskelijoilta vaadita jo ihan tarpeeksi? Eikö opiskelijan toimeentulolla leikittely saisi jo loppua?

Opintotuen sekametelisoppa

Kirjoitettu kirjoittaja &s

Viimeisin yritys puuttua opiskelijan sosiaaliturvaan eli niin sanottu opintotuen rajauskeissi oli erittäin surullista kokea. Suomen hallitus muutti neljässä päivässä kantaansa, kansanedustajat kertoivat julkisesti, kuinka kiertää esitetty lakimuutos, ja lehtien mielipidepalstat pursuivat väärinymmärryksiä opintotuesta.

Tapaus paljasti karuimmillaan sen, että suurin osa ei tiedä, mistä oli kyse – eivät edes asiasta päättävät. Toisaalta, onko se ihme? Nykyinen opintotukilaki hyväksyttiin vuonna 1994. Tämän jälkeen sitä on muutettu noin 80 kertaa eli keskimäärin neljä kertaa vuodessa. Saati, että tiedettäisiin, mitä käytännössä on elää vastikkeellisen opintotuen varassa.

Opiskelijoilla on hyvin erilaisia opintotuen käyttötapoja. Toisille opintotuki on mahdollisuus saada korkeakoulututkinto ja kattaa osa opiskelun aikaisista elämiskuluista. Heille opintotuki on sosiaaliturvaa. He elävät jatkuvassa epävarmuudessa, koska ovat riippuvaisia opintotuen jatkumisesta.

Toiset laittavat opintotuen ASP-tilille kasvamaan korkoa tai sijoittavat sen osakkeisiin. Usein heidän mielestään opintotuki on palkkaa ja sen tulorajat pitäisi poistaa. Tällöin opiskelijan tuntipalkka vaadittaviin opintopisteisiin ja käytettävään aikaan suhteutettuna olisi 2,35 euroa ilman lainaa ja 4,25 euroa lainan kanssa. He ovat usein hyvätaustaisia, he onnistuvat ja he pärjäävät. Pienet vastoinkäymiset eivät heitä hetkauta, sillä heillä on pelivaraa.

Suurelle joukolle opiskelijoita tulee jossain vaiheessa jokin seinä vastaan: sairastuminen, ero, vanhemman kuolema tai muu elämäntilanteen muutos. Tiukka opintotukijärjestelmä mahdollistaa huonosti jouston tällaisten tilanteiden varalle. Opintotuen ehdot puskevat opiskelijan muutenkin äärirajoille. Opiskelukyky alkaa horjua.

Myös YTHS on käytännön potilastyössään nähnyt opiskelijoiden opiskeluedellytysten polarisoitumista. Erityisesti opintotukiuudistukset ovat lisänneet opiskelijoiden stressiä.

Yhtään opintotukikuukautta ei ole varaa tuhlata, vaan jokaisen eteen on tehtävä tiukasti töitä: 7 op ja 180 tuntia kuukaudessa. Muuten kompastut tai jopa tipahdat koko järjestelmän ulkopuolelle.

Yleinen huoli onkin yleistä. Mitä jos tapahtuu niin tai näin? Mitä minä sitten teen? Huoli syntyy jo ennen kuin mitään on tapahtunut.

Opiskelijan sosiaaliturva on jatkuvasti leikkauslistalla ja opiskelijaliike on sitä aina tiukasti puolustamassa. Opintotuki on selvästi ongelma. Tarvitaankin tarkoituksenmukaisempi ja käytännöllisempi järjestelmä. Onko se uusi opintotukilaki, perustulo vai jotain muuta? Se selvinnee meille ehkä jo tämän kuukauden aikana.

Kolumni on julkaistu Oulun ylioppilaslehdessä 4/2015. Lehti ilmestyi 15.4.2015.