Olen ehdolla! Siis Oulun kaupunginvaltuustoon kevään 2017 kuntavaaleissa. Mietin päätöstäni pitkään. Ehdin kieltäytyäkin pyynnöistä pari kertaa, sillä pienen tytön äitinä talonrakennuskaaoksen keskellä koin, ettei minulla tässä elämäntilanteessa ole riittävästi resursseja lähteä tekemään näyttävää kuntavaalikampanjaa. Halu vaikuttaa ei ole kuitenkaan mihinkään kadonnut!
En varmasti ole ainoa ruuhkavuosia elävä kolmikymppinen äiti, joka kokee näin. Uskaltaisin jopa väittää, että olemme pieni vähemmistö kuntavaaliehdokkaiden joukossa. Mutta emmekö me ole juuri niitä, joiden tulisi myös saada mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaiseen Ouluun lapsemme kasvavat? Paitsi, että kaupunginvaltuutetut ja muut kaupunkien luottamushenkilöt rakentavat tulevaisuuden kaupunkia, he tekevät myös lastemme arkielämää koskevia päätöksiä. Onko kaikilla lapsilla oikeus subjektiivinen päivähoitoon? Millaiset ovat ryhmäkoot kaupungin päiväkodeissa? Tukeeko kaupunki pienten lasten kotihoitoa? Ovatko puistot leikkimistä tukevia ja urheilupaikat liikkumaan kannustavia? Missä lapsemme käyvät koulua? Kuinka kaupunki tukee lastemme kasvua sivistyneiksi oululaisiksi?
Siksi minä lähdin ehdokkaaksi. Haluan saada mahdollisuuden vaikuttaa siihen, millaista lapseni arki on ja millaisessa kaupungissa tyttäreni kasvaa. Minulle se kaupunki on osallistava, mahdollistava, välittävä ja yhteisöllisyyttä luova. Kaupunki, jossa oululaisilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet elää ja kasvaa sekä käyttää kaupungin palveluita. Haluan vaikuttaa yhdenvertaisemman Oulun puolesta!
