Entinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen laukoi pari kuukautta sitten Lännen medialle, että opintotuesta voisi tehdä kannustavamman lyhentämällä opintotukiaikaa. “En kuitenkaan osaa sanoa tarkkaa määrää, mutta kokeiltaisiin nyt aluksi jollakin luvulla. Siinä voisi olla alakohtaistakin vaihtelua,” Viinanen totesi. Anteeksi mitä?
“Tehdä kannustavamman lyhentämällä opintotukiaikaa”. Minun mielestäni opintotuesta tulee kannustavampi, kun se antaa mahdollisuuden täysipäiväiseen opiskeluun. Tämä tarkoittaa riittävää toimeentuloa. “Kokeiltaisiin nyt aluksi jollakin luvulla”. Ei sitä tarvitse (enää) kokeilla. Opintotukiaikaa on lyhennetty viimeksi viime syksynä, sitä ennen vuonna 2011. Opintotuen käyttöaste sen sijaan laskee koko ajan.
“Opintotukikuukausien määrää rajataan” lukee strategisen hallitusohjelman liitteissä sivulla 23. Ei entisillä eikä nykyisillä poliitikoilla taida olla käsitystä siitä, mikä nykyinen opintotukeen oikeuttava aika on, kuinka paljon työtä vaaditaan opintojen suorittamiseen opintotuen puitteissa ja kuinka opintotuki voisi olla kannustava.
Tällä hetkellä kanditutkinnon (180 op) suorittamisen tavoiteaika on 3 vuotta ja maisteritutkinnon (120 op) 2 vuotta. Uusilla opiskelijoilla on nyt käytettävissään yhteensä 50 opintotukikuukautta, joista max. 32 kuukautta voi käyttää kandiksi ja max. 23 kuukautta maisteriksi valmistumiseen.
Saavuttaakseen tavoiteajan opiskelijan tulee suorittaa 60 opintopistettä vuodessa, mikä vastaa noin 1600 opiskelutuntia. Kela myöntää opintotukea normaalisti 9 kuukaudelle vuodessa. Eli 180 tuntia opiskelua kuukaudessa ja 45 tuntia viikossa, myös jouluna ja pääsiäisenä. Oulun yliopistolla on vuodessa 30 opetusviikkoa, mikä vastaa 7,5 kuukautta opetusta. Suorittaakseen 60 op opetusviikkojen puitteissa, opiskelijan tulee opiskella peräti 54 tuntia viikossa: joko 11 tuntia 5 päivänä tai 8 tuntia 7 päivänä viikossa, ilman taukoja. Tässä ollaan siis vasta normaalissa, tavoiteltavassa kuormittavuudessa. Entä jos jonain päivänä niiden 5 vuoden aikana et vain jaksa opiskella noin paljoa? Entä jos jonain viikkona sairastut ihan vain kausiflunssaan? Kuormitus kasvaa entisestään. Opintotuesta puuttuu joustovara.
Entä sitten se raha? OKM:n opiskelijatutkimuksen (2014) mukaan 61 % opiskelijoista kokee vaikeuksia saada rahat riittämään ja suurin syy sille, miksi opinnot eivät valmistu määräajassa on toimeentulon haasteet. Tällä hetkellä uusi opiskelija saa opintorahaa bruttona 330,32 € ja asumislisää max. 201,60 € kuussa. Kelan mukaan keskimääräiset asumismenot asumislisän saajilla vuonna 2014 olivat 365 € ja asumislisä kattoi keskimäärin 54 % asumismenoista. Myös opintorahaa täytyy siis käyttää vuokranmaksuun. Lisäksi luottokelpoinen opiskelija voi saada opintolainaa 400 € kuukaudessa. Jotkut ovat vielä sitä mieltä, että opintotuki on palkkaa. Tällöin opiskelijan tuntipalkka vaadittaviin opintopisteisiin ja käytettävään aikaan suhteutettuna olisi 2,35 € ilman lainaa ja 4,25 € lainan kanssa. Ei kuulosta kohtuulliselta.
Lisäksi opintotuki voidaan lakkauttaa tai sitä voidaan periä takaisin, jos opiskelija ei ole suorittanut tarpeeksi opintoja tai hänellä on liikaa muita tuloja. Opintotuki on siis vastikkeellista sosiaaliturvaa. Opintotuen idea kuitenkin romuttui täysin, kun opintotukiasiat siirrettiin joitakin vuosia sitten STM:stä OKM:n alaisuuteen. Tästä lähtien opintotukea, opiskelijan sosiaaliturvaa, on käytetty yksinomaan koulustuspoliittisten tavoitteiden eteenpäinviemiseen. Opintotukea heikentämällä on tavoiteltu opiskelijoiden nopeampaa valmistumista ja siten työurien pidentämistä alkupäästä. Saat vähemmän rahaa = valmistut nopeammin. Tosielämässä yhtälö vain ei ole läheskään näin yksinkertainen.
Jos opiskelijan sosiaaliturvaa pienennetään edelleen, joutuu opiskelija entistä enemmän etsimään muita toimeentulon lähteitä. Tutkimusten mukaan opiskelijat suosivat tässä työntekoa, eivät riskialtista lainanottoa. Kaikki se ylimääräinen aika ja vaiva on pois opintojen suorittamisesta. Näin opiskelijan sosiaaliturvan heikentäminen pidentää väistämättä opiskeluaikaa ja siten lyhentää työuria alkupäästä. Eihän sen nyt näin pitänyt mennä?
Ja vielä se viimeinen pointti: miksi opiskelijat ovat maamme ainoa väestöryhmä, jonka täytyy ottaa lainaa kattaakseen välttämättömimmät elinkustannuksensa? He opiskelevat eli tekevät töitä 45 t/viikossa ilman lomia ja saavat ”palkaksi” 900 €/kk, josta melkein puolet on lainaa, joka täytyy maksaa valmistumisen jälkeen takaisin.
Eikö opiskelijoilta vaadita jo ihan tarpeeksi? Eikö opiskelijan toimeentulolla leikittely saisi jo loppua?