Opintotuen sekametelisoppa

Viimeisin yritys puuttua opiskelijan sosiaaliturvaan eli niin sanottu opintotuen rajauskeissi oli erittäin surullista kokea. Suomen hallitus muutti neljässä päivässä kantaansa, kansanedustajat kertoivat julkisesti, kuinka kiertää esitetty lakimuutos, ja lehtien mielipidepalstat pursuivat väärinymmärryksiä opintotuesta.

Tapaus paljasti karuimmillaan sen, että suurin osa ei tiedä, mistä oli kyse – eivät edes asiasta päättävät. Toisaalta, onko se ihme? Nykyinen opintotukilaki hyväksyttiin vuonna 1994. Tämän jälkeen sitä on muutettu noin 80 kertaa eli keskimäärin neljä kertaa vuodessa. Saati, että tiedettäisiin, mitä käytännössä on elää vastikkeellisen opintotuen varassa.

Opiskelijoilla on hyvin erilaisia opintotuen käyttötapoja. Toisille opintotuki on mahdollisuus saada korkeakoulututkinto ja kattaa osa opiskelun aikaisista elämiskuluista. Heille opintotuki on sosiaaliturvaa. He elävät jatkuvassa epävarmuudessa, koska ovat riippuvaisia opintotuen jatkumisesta.

Toiset laittavat opintotuen ASP-tilille kasvamaan korkoa tai sijoittavat sen osakkeisiin. Usein heidän mielestään opintotuki on palkkaa ja sen tulorajat pitäisi poistaa. Tällöin opiskelijan tuntipalkka vaadittaviin opintopisteisiin ja käytettävään aikaan suhteutettuna olisi 2,35 euroa ilman lainaa ja 4,25 euroa lainan kanssa. He ovat usein hyvätaustaisia, he onnistuvat ja he pärjäävät. Pienet vastoinkäymiset eivät heitä hetkauta, sillä heillä on pelivaraa.

Suurelle joukolle opiskelijoita tulee jossain vaiheessa jokin seinä vastaan: sairastuminen, ero, vanhemman kuolema tai muu elämäntilanteen muutos. Tiukka opintotukijärjestelmä mahdollistaa huonosti jouston tällaisten tilanteiden varalle. Opintotuen ehdot puskevat opiskelijan muutenkin äärirajoille. Opiskelukyky alkaa horjua.

Myös YTHS on käytännön potilastyössään nähnyt opiskelijoiden opiskeluedellytysten polarisoitumista. Erityisesti opintotukiuudistukset ovat lisänneet opiskelijoiden stressiä.

Yhtään opintotukikuukautta ei ole varaa tuhlata, vaan jokaisen eteen on tehtävä tiukasti töitä: 7 op ja 180 tuntia kuukaudessa. Muuten kompastut tai jopa tipahdat koko järjestelmän ulkopuolelle.

Yleinen huoli onkin yleistä. Mitä jos tapahtuu niin tai näin? Mitä minä sitten teen? Huoli syntyy jo ennen kuin mitään on tapahtunut.

Opiskelijan sosiaaliturva on jatkuvasti leikkauslistalla ja opiskelijaliike on sitä aina tiukasti puolustamassa. Opintotuki on selvästi ongelma. Tarvitaankin tarkoituksenmukaisempi ja käytännöllisempi järjestelmä. Onko se uusi opintotukilaki, perustulo vai jotain muuta? Se selvinnee meille ehkä jo tämän kuukauden aikana.

Kolumni on julkaistu Oulun ylioppilaslehdessä 4/2015. Lehti ilmestyi 15.4.2015.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *